Improvisaatio ja Improvisoidut näytelmät
Elina Stirkkinen, Jami Hyttinen, Micke Rejström
Improvisoidut Näytelmät
Alussa on sana, joka pyydetään yleisöltä. Sitten hyppy tuntemattomaan. 4-5 näyttelijää, muusikko, valaisija. Ei käsikirjoitusta, ei suunnitelmia. Tämä on lähtökohta, kun Stella Polariksen supersuositut koko illan improvisoidut näytelmät pyörähtävät käyntiin. Kaksi tuntia myöhemmin yleisö on kokenut ehjän, yllätyksellisen, hauskan, traagisen, koskettavan tai jännittävän näytelmän.
Improvisoidut kokoillan näytelmät ovat Stella Polariksen intohimo ja niiden kehittäminen sisäisten workshoppien sekä kansainvälisten opettajien avulla on jatkuvaa.
Mitä on improvisaatio?
Improvisaatio on teatteria, jossa ei ole käsikirjoitusta. Sen perussääntö on tuottaa ideat tässä ja nyt. Jokainen esitys on uusi ensi-ilta ja ainutlaatuinen teos.
Miten improvisaatioteatteri eroaa ns. laitosteatterista?
Laitosteatterissa harjoitellaan valmiita tekstejä. Improvisaatioteatterissa harjoitellaan toisen kuuntelua, idean hyväksyntää ja eteenpäin viemistä sekä näyttelemistä ilman käsikirjoitusta. Läsnäolo, vuorovaikutus ja toisten tarjouksien hyväksyntä on tärkeää.
Mitä näyttelijöiltä, muusikoilta sekä valohenkilöiltä vaaditaan?
Kokonaisten tarinakokonaisuuksien improvisointi vaatii kaikilta sataprosenttista läsnäoloa ja kuuntelua.
Yleisön reaktio?
Kun esitys onnistuu hyvin, yleisö ei usko, että se on improvisoitu, vaikka on itse ehdottanut otsikon tai muuta oleellista. " Varmasti jotain on ennalta sovittu"
2009 ohjelmistosta
Kevään 2009
Kaapelitehtaan näytelmien otsikoiksi tuli:
27.2. Arpapeliä
28.2. Liian pienet sukkahousut
4.3. Verinen kirves
5.3. Pullamies
6.3. Pentin bussi
7.3. Tupakkalakko
10.3. Karaokebaari
12.3. Myrkkymargariini
14.3. Kitkaa kulmabaarissa
18.3. Maorin anoppi
19.3. Herkku
24.3. Ai-jaa roskakori
25.3. Pariisi
28.3. Apinanraivoa
1.4. Nakki
2.4. Kuutio
4.4. Selviytyjät
